Alusten jääluokat
 

Alusten jääluokat

Suomen ja Ruotsin merenkulkuviranomaiset ovat vuodesta 1971 lähtien kehittäneet ja julkaisseet ns. suomalais-ruotsalaisia jääluokkasääntöjä (FSICR). Suomessa alusten jääluokista on säädetty alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetussa laissa (1121/2005). Laissa ja sen nojalla annetuissa määräyksissä jääluokkasääntöjä kutsutaan jääluokkamääräyksiksi. Kunkin aluksen rakennusajankohdasta riippuu, mitä jääluokkasääntöjä siihen sovelletaan. Tästä on määrätty tarkemmin vuoden 2010 jääluokkamääräyksissä.

Jääluokkasäännöissä määritellään jäissä liikkuvan aluksen minimikoneteho, rungon lujuus sekä koneiston ja potkurin lujuus. Aluksen jääluokka vaikuttaa sen nettovetoisuuteen ja siten aluksen maksaman väylämaksun suuruuteen. Jääluokalla on merkitystä myös siihen, minkälaista jäänmurtoavustusta alus on oikeutettu saamaan.

Kaiken kaikkiaan jääluokkasäännöillä pyritään takaamaan, että Itämerellä liikennöivillä aluksilla on riittävät ominaisuudet jäissä liikkumista varten ja että talviliikenne olisi turvallista ja mahdollisimman sujuvaa.

Vastaavuusluettelo

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on myös antanut määräykset hyväksyttyjen luokituslaitosten antamia luokitusmerkintöjä vastaavista suomalaisista jääluokista (ns. vastaavuusluettelo). Jos aluksella on hyväksytyn luokituslaitoksen antama luokitusmerkintä jääluokasta, alus saa suomalaisen jääluokan IA Super, IA, IB, IC, II tai III vastaavuusluettelon mukaisesti.

Vastaavuusluetteloa koskeva määräys sisältää myös tarkemmat määräykset jääluokan vahvistamista varten tarvittavista tiedoista ja selvityksistä.

Talvimerenkulun tutkimus

Jääluokkasääntöjen pitäminen ajan tasalla alusten rakenteiden kehittyessä vaatii jatkuvaa tutkimusta ja kehittämistä. Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi), Liikennevirasto ja Ruotsin Merenkulkulaitos (SMA) rahoittavat tutkimuslaitosten talvimerenkulkua edistäviä tutkimushankkeita.

 

 

 

 

 

 
 

 

Sivu päivitetty 22.09.2016