Lentomelu
 

Lentomelu

Lentokoneiden melu voi olla moottorimelua tai aerodynaamista melua. Lentokoneiden ja moottoritekniikan kehityksen myötä lentomelu on oleellisesti vähentynyt. Trafin tehtävänä on tarkistaa, että Suomeen tuotava ilma-alus täyttää lentokelpoisuuden lisäksi kansainväliset melustrandardit.

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO antoi jo 1970-luvulla ensimmäiset suosituksensa ilma-alusten aiheuttaman melun ylärajoista. Suositukset on julkaistu kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (Chicagon sopimus) 16. liitteessä. Suomi sitoutui jo alussa näihin ICAOn suosituksiin, ja Euroopan unionin jäsenmaana Suomi on velvollinen noudattamaan niitä. ICAOn melustandardit ovat sellaisenaan osa Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) ilma-aluksille asettamia tyyppihyväksymisvaatimuksia.

Kun Suomeen tuodaan ilma-alus, Trafi tarkastaa lentokelpoisuuden lisäksi sen, että ilma-alus täyttää ICAOn melustandardit. Melustandardit täyttävälle ilma-alukselle Trafi kirjoittaa pyydettäessä melutodistuksen.

ICAOn alainen Euroopan siviili-ilmailukonferenssi ECAC on myös aktiivinen lentomelun torjunnassa. 1990-luvulla se pääsi yksimielisyyteen meluisten suihkuliikennekoneiden liikennöinnin kieltämisestä eurooppalaisilla kentillä. Kielto astui voimaan 1.4.2002, ja se koskee suihkulentokoneita, jotka eivät täytä luvun 16. liitteen 3. luvun melunormeja. Lentokoneen miehistön on pyydettäessä esitettävä koneen melutodistus, josta ilmenee sen täyttävän ainakin luvun 3 vaatimukset.

ICAO:ssa on kansainvälisesti sovittu ns. tasapainoisen lähestymistavan soveltamisesta meluhaittojen torjumiseksi suurien lentoasemien läheisyydessä, joka on EU:ssa pantu täytäntöön kaikkia jäsenvaltioita sitovalla ns. melunhallinta-asetuksella. Sen mukaan lentoasemilla, joilla on tunnistettu meluongelma, on asetettava ympäristötavoite, jonka täyttämiseen pyritään. Tätä tavoitetta vasten tarkastellaan eri keinoja meluhaittojen torjumiseksi, sekä niiden kustannuksia. Tämän tarkastelun perusteella valitaan käyttöön kustannustehokkaimmat keinot asetetun ynpäristötavoitteen saavuttamiseksi.

Eri keinoja meluhaittojen torjumiseksi ovat:

- Melun vähentäminen lähteellä, eli hiljaisempien lentokoneiden käyttö, joiden kehittämisestä vastaa lentokonevalmistaja ja käyttöönotosta lentotoiminnan harjoittaja

- Meluherkkiä alueita välttävät lentoreitit, joiden määrittelystä vastaa lentoaseman pitäjä ja käytöstä lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja. Trafi hyväksyy menettelyt.

- Melua vähentävien lentomenetelmien käyttö, josta vastaa lentotoiminnan harjoittaja. Menetelmät hyväksyy lentotoiminnan harjoittajan kotivaltion ilmailuviranomainen.

- Maankäyttö siten, että meluherkkiä toimintoja ei sijoiteta melualueille tai mahdollisille tuleville melualueille ja/tai kaavamääräyksin asetetaan riittävät melueristävyysvaatimukset. Tästä vastaa kaavoitusviranomainen

- Melumaksut, joita lentoaseman pitäjä voi periä lentokoneen meluisuuden mukaan hiljaisempien konettyyppien käyttöön tai yöaikaisten operaatioiden välttämiseen ohjaamiseksi

- Meluisten lentokoneiden käytön kieltäminen, jonka ilmailuviranomainen voi tehdä

- Lentotoimintarajoitusten asettaminen, joita ilmatilaan liittyen voi Suomessa asettaa Valtioneuvosto ja Trafi, sekä lentopaikkojen käyttöön liittyen Trafi.

Tasapainoisen lähestymistavan mukaan toimintarajoitukset eivät saa olla ensisijainen keino meluhaittojen torjumiseksi.

 
 
 

 

Sivu päivitetty 02.01.2018