Ilmailun turvallisuusindikaattorit
 

Ilmailun turvallisuusindikaattorit

 

Ilmailussa indikaattorijärjestelmän avulla seurataan kaupallisen ilmakuljetuksen, harrasteilmailun, yleisilmailun/lentotyön tilannetta niin operaattori- kuin lentoasemakohtaisestikin. Lisäksi ulkomaisia operaattoreita ja rajavartiolaitoksen lentotoimintaa ja sotilasilmailua seurataan soveltuvin osin.

Tällä sivulla esitellään yleisluontoisesti ilmailun turvallisuusindikaattoritasoja. Oikealla olevasta linkistä voit tutustua taulukoihin, joista löydät lisätietoa tason 1 ja 2 indikaattoreista.

Ilmailun turvallisuusindikaattorit

Kuva 1. Ilmailun turvallisuusindikaattoritasot.

Ilmailun tason 1 indikaattorit

Tason 1 indikaattoreiden avulla seurataan ilmailun turvallisuutta yleisellä tasolla: kuinka paljon onnettomuuksia ja vakavia vaaratilanteita on tapahtunut, ja kuinka moni on kuollut. Tason 1 indikaattorit ovat taannehtivia (ns. lagging indikaattoreita) – niillä mitataan tilanteita vasta, kun ne ovat jo tapahtuneet, ja niiden tarkoitus on antaa yleiskuvaus Suomen ilmailun turvallisuustilanteesta.

Liikennepoliittisena visiona on "välttää liikennejärjestelmästä johtuvat kuolemat ja vakavat loukkaantumiset". EU:n ja kansallisen tavoitteen mukaisesti tieliikenteen kuolemat tulisi puolittaa vuoden 2010 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vakavien onnettomuuksien määrää tulisi merkittävästi vähentää myös veneilyssä ja harrasteilmailussa.

Tason 1 indikaattorien kautta seurataan ilmailussa näiden tavoitteiden toteutumista.

Ilmailun tason 1 indikaattorit:

  • onnettomuudet
  • vakavat vaaratilanteet
  • kuolleet.

Ilmailun tason 2 indikaattorit

Tason 2 indikaattorien avulla seurataan tapaustyyppejä, jotka on todettu yleisimmiksi onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden aiheuttajiksi. Tapaukset edellyttävät seurantaa ja turvallisuutta parantavia toimenpiteitä.

Tason 2 indikaattorit ovat myös taannehtivia (ns. lagging-indikaattoreita): kuten 1. tasollakin, niillä mitataan tapauksia, jotka ovat jo tapahtuneet. Tason 2 indikaattorien avulla saadaan kuitenkin jo yksityiskohtaisempaa tietoa esimerkiksi siitä, minkä tyyppisiä tilanteita tapahtuu eniten. Tämän tiedon avulla on mahdollista kohdistaa toimenpiteitä ja pureutua tapausten ehkäisyyn.

Ilmailun tason 2 indikaattorit:

  • kiitotieltä suistuminen (Runway Excursion, RE)
  • kiitotiepoikkeamat (Runway incursion, RI)
  • yhteentörmäykset ja läheltä piti -tilanteet lennon aikana (Mid-air Collisions and Near Misses, MAC)
  • ohjattavissa olevan ilma-aluksen törmäys maastoon ja vastaavat vaaratilanteet (Controlled Flight into Terrain, CFIT)
  • ilma-aluksen hallinnan menetys lennon aikana (Loss of Control In Air, LOC-I)
  • yhteentörmäys rullattaessa kiitotielle tai kiitotieltä (Ground Collision, GCOL).

Tapausten lukumäärällisesti suurimmat ryhmät ovat kiitotiepoikkeamat(RI) ja läheltä piti -tilanteet ilmassa(MAC).

Yleis- ja harrasteilmailussa LOC-I, CFIT ja moottoriviat käytännössä johtavat aina vakavaan vaaratilanteeseen tai onnettomuuteen, sillä niitä vastaan ei juuri ole suojaverkkoja. Toisin kuin kaupallisen ilmakuljetuksen ilma-aluksissa, joissa on usein vähintään kaksi moottoria, esim. yleisilmailuun käytettävissä ilma-aluksissa on usein vain yksi moottori, jonka vikaantuessa tilanne on jo vakava vaaratilanne. Vastaavasti yleis- tai harrasteilmailun ilma-aluksen hallinnan menetys (LOC-I) johtaa helposti vakavaan vaaratilanteeseen tai onnettomuuteen, kun taas kaupallisen ilmakuljetuksen ilma-alusta on vaikea saada tilaan, jossa sen hallinta menetettäisiin.

Kaupallisen ilmakuljetuksen kannalta suurin onnettomuuspotentiaali on RI- ja Mac-tapauksissa, koska niissä on osallisena toinen ilma-alus tai ajoneuvo. Liikkuessaan maassa ilma-alus on haavoittuvaisimmillaan, eivätkä ilma-aluksen suojamekanismit auta esimerkiksi tilanteessa, jossa se on laskeutumassa ja toinen ilma-alus siirtyy kiitotielle ilman lupaa. Erityisesti huonoissa näkyvyysolosuhteissa tällainen tilanne voi johtaa suuronnettomuuteen. Tämänkaltaiset tilanteet ovatkin olleet syytekijöinä historian tuhoisimmissa ilmailuonnettomuuksissa.

Ilmailun tason 3 indikaattorit

Tason 3 indikaattorien avulla seurataan riskitekijöitä, jotka saattavat johtaa tason 2 tapaukseen.

Useimmat tason 3 indikaattorit ovat ns. leading-indikaattoreita: niillä pyritään havaitsemaan erilaisia niin organisaatiotasoon kuin operatiivisen tasoon liittyviä asioita, jotka sinänsä eivät välttämättä ole vielä vakavia, mutta jotka usein toistuessaan tai tietyissä olosuhteissa saattavat johtaa vakavampaan tilanteeseen.

Tason 3 indikaattorien määrä on melko suuri, jotta ne kattaisivat mahdollisimman suuren joukon potentiaalisia tekijöitä. Trafin määrittelemät indikaattorit ovat kuitenkin vain lähtötaso, joiden lisäksi eri ilmailutoimijoiden on syytä luoda omia indikaattoreitaan, joiden avulla niiden tulee tarkemmin seurata oman toimintansa turvallisuutta. Tason 3 indikaattorit on luotu yhteistyössä eri ilmailun organisaatioiden kanssa.

Tason 3 indikaattorit on jaoteltu niin, että tason 2 operatiivisen tason eri indikaattoreiden riskitekijöiden seuraamista varten on tietyt indikaattorit. Tämän lisäksi erilaisia organisaatio- tai järjestelmätason asioita varten on omat indikaattorinsa.

 
 

 

Sivu päivitetty 05.09.2017