Merenkulun turvallisuusindikaattorit
 

Merenkulun turvallisuusindikaattorit

Merenkulun turvallisuutta on aina seurattu Suomessa ja muualla maailmassa, varsinkin vuoden 1948 jälkeen, jolloin perustettiin Yhdistyneiden kansakuntien alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö IMO (International Maritime Organization).

Merenkulun turvallisuus on esillä lähes kaikissa liikennettä koskevissa poliittisissa strategiadokumenteissa: mm. Euroopan unionin Valkoisen kirjan mukaan EU:n tulisi yhteistyössä IMO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa pyrkiä varmistamaan merenkulun turvallisuus. Myös Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa meriliikenteen turvallisuuden parantaminen ja öljyonnettomuuksien riskin vähentäminen on esillä.

Trafin yhtenä vuoden 2012 tulostavoitteena oli saada turvallisuuden seurantaan mittarit, indikaattorit, joiden tuottamaa tietoa analysoimalla on mahdollista kartoittaa merenkulun turvallisuuden tilakuva. Indikaattoreita on kehitelty ja testattu vuoden 2012 jälkipuoliskolla. Laadukasta ja vertailukelpoista dataa on alettu kerätä systemaattisesti vuoden 2013 alusta.

Aiempina vuosina tilastoja on kerännyt useampikin eri taho, kuten esimerkiksi HELCOM (Itämeren suojelukomissio, Helsinki Commission, Baltic Marine Environment Protection Commission), jonka päätehtävänä on valvoa Itämeren alueen suojelua koskevien sopimusten toteutusta, seurata Itämeren tilaa ja antaa merenkulun turvallisuutta ja haitallisten aineiden torjuntaa koskevia suosituksia.

Myös Onnettomuustutkintakeskus, Tilastokeskus, poliisi sekä eri vakuutusyhtiöt ovat keränneet tietoa onnettomuuksista, mutta tieto ja sen laatu eivät ole suoraan verrattavissa tietoon, jota Trafissa on tarkoitus kerätä ja analysoida.

Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) antaa EU:lle teknistä apua merenkulun turvallisuutta ja merien pilaantumisen torjuntaa koskevan EU-lainsäädännön kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Lisäksi virastolla on operatiivisia tehtäviä, jotka liittyvät öljyvahinkojen torjuntaan, satelliittivalvontaan ja alusten LRIT-järjestelmään (pitkän kantaman järjestelmä alusten tunnistamista ja seuraamista varten). Yhtenä tehtävä on perustaa järjestelmiä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkinnan yhdenmukaistamiseksi (EMCIP-onnettomuustietokanta).

Miksi sitten keräämme tietoa, ja minkä vuoksi indikaattorijärjestelmä on kehitetty? Tavoitteena on merenkulun turvallisuuden parantaminen. Tietoa keräämällä ja analysoimalla saamme turvallisuustietoa päätöksenteon pohjaksi ja pystymme muotoilemaan, kohdentamaan, mitoittamaan ja ajoittamaan turvallisuutta parantavia toimenpiteitä sinne, missä on mahdollista saavuttaa suurin vaikuttavuus. Indikaattorijärjestelmä on työkalu ei pelkästään merenkulun vaan koko liikennejärjestelmän turvallisuuden kokonaiskuvan ylläpidon mahdollistamiseksi.

Tietolähteinä käytämme merionnettomuusilmoituksia, katsastuspöytäkirjoja, poikkeamaraportteja (VTS, luotsit) sekä HELCOMin tilastoja, Tilastokeskusta ja kaikkia muita viranomaistahoja. Merkittävänä käynnissä olevana hankkeena on merenkulun poikkeamaraportoinnin edistäminen varustamoiden parissa. Tavoitteena on saada myös aluksilta tulevat vaaratilanteet tietoomme.

Merenkulun turvallisuusindikaattoreiden tasot

Kuva 1. Merenkulun turvallisuusindikaattoritasot.

Trafin tason 1 indikaattori vastaa luokkaa erittäin vakavat onnettomuudet. Onnettomuus luokitellaan erittäin vakavaksi, jos siitä seuraa ihmishengen tai ihmishenkien menetys, vakava ympäristötuho, aluksen uppoaminen tai vaurioituminen käyttökelvottomaksi (total loss).

Trafin tason 2 indikaattori vastaa luokkaa vakavat ja vähemmän vakavat onnettomuudet. Onnettomuudet, jotka eivät ole seurauksiltaan erittäin vakavia, luokitellaan vakavaksi tai vähemmän vakavaksi onnettomuudeksi tapauskohtaisesti.

Trafin tason 3 indikaattoreihin kuuluvat läheltä piti -tilanteet ja poikkeamat. Samalla voidaan ylläpitää katsastuksista erilaisia mittareita. Läheltä piti -tilanteeksi luokitellaan tapaus, josta olisi voinut aiheutua jokin onnettomuus. Poikkeamaksi luokitellaan alusten operointiin liittyvät säädösten vastaiset toiminnat ja säädösten laiminlyönnit.

Huom. Vuonna 2012 merenkulun indikaattoritietoa ei ole täydellisenä saatavilla. Tästä johtuen tiedon luotettavuudessa on puutteita eikä sitä voi käyttää sellaisenaan. Tarkkaa ja ajanmukaista tietoa on saatavilla alkaen vuoden 2013 alusta.

 
 

 

Sivu päivitetty 30.08.2016