Veneilyn määrä sekä sen taloudelliset ja ympäristövaikutukset Suomessa
 

Veneilyn määrä sekä sen taloudelliset ja ympäristövaikutukset Suomessa

Trafin tutkimuksia 4-2017

Hanna Askola, Oona Takala, Joni Tefke, Sito Oy

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata veneilyn nykytilaa Suomessa. Tutkimus sisältää arviot vesikulkuneuvojen määrästä sekä veneilyn turvallisuus-, ympäristö- ja taloudellisista vaikutuksista. Veneilyn määrää Suomessa on viimeksi tutkittu laajemmin vuonna 2005. Tutkimuksessa on hyödynnetty aiempia tutkimustuloksia sekä Ruotsin ja Norjan vastaavia tietoja. Tutkimuksen aineisto kerättiin satunnaisotannalla tehdyn puhelinhaastattelututkimuksen ja aktiiviveneilijöille suunnatun internet-kyselyn avulla. Lisäksi aineistoa koottiin veneilyn parissa toimivilta viranomaisilta ja sidosryhmiltä. Eri lähteistä kerätty aineisto koottiin, käsiteltiin yhdenmukaisesti, analysoitiin, tulkittiin ja raportoitiin.

Arvioiden mukaisesti suomalainen vesikulkuneuvokanta on jonkin verran kasvanut viimeisten 12 vuoden aikana. Vuonna 2016 suurin tyyppiryhmä kaikista moottoroiduista 554 000 vesikulkuneuvosta oli enintään 20 hv:n moottorilla varustetuista perämoottoriveneet (54 %). Muita yleisiä venetyyppejä olivat yli 20 hv:n perämoottoriveneet (30 %), sisämoottoriveneet (10 %) ja purjeveneet (3 %). Eniten vesikulkuneuvoja oli Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla eli alueilla, joilla asuu paljon väestöä yhdistettynä saariston, merialueiden ja sisävesistöjen helppoon saavutettavuuteen. Vuonna 2016 kaikkien moottoroitujen vesikulkuneuvojen keskipituus arvioitiin 5,4 metriin ja keski-ikä 19,5 vuoteen. Moottorityypeistä suosituimpia olivat 2- ja 4-tahtiset bensiinimoottorit, joiden kesimääräinen teho oli 36 hv:aa.

Suomalaisten veneilyyn käyttämän ajan veneilykauden aikana arvioitiin hieman vähentyneen viime vuosina. Käyttäjät hyödynsivät vesikulkuneuvoja mökkimatkoihin (20 %), lyhyisiin päiväretkiin (69 %) sekä usean päivän tai viikon mittaisiin matkoihin (11 %). Loma-aikaan veneitä käytettiin selvästi useammin kuin lomakauden ulkopuolella. Loma-aikana yli puolet käyttäjistä veneili vähintään viikoittain, ja 77 % käyttäjistä veneili vähintään muutamia kertoja kuukaudessa. Keskimäärin 14 %:ia veneilijöistä yöpyi veneilymatkoilla. Kolme neljännestä veneilijöistä käytti vesikulkuneuvoja kotisatamien läheisyydessä, ja suosituin kotisataman ulkopuolinen veneilyalue oli Saaristomeri.

Vesikulkuneuvoista ja veneilytaidosta huolehditaan Suomessa pääsääntöisesti hyvin. Veneilyturvallisuus on parantunut viime vuosina, sillä kuolemaan johtaneet vesikulkuneuvo-onnettomuudet ovat vähentyneet ja poliisin puhallutuskokeissa sallitun alkoholimäärän ylittävien veneilijöiden määrä on laskenut. Ympäristötietoisuus on lisääntynyt veneilijöiden keskuudessa. Ympäristövaikutuksiin tähtäävät vaatimukset ovat tiukentuneet, ja samanaikaisesti yhä useammat veneet on varustettu nykyaikaisin jätehuoltoa tukevin varustein.

Veneilyyn liittyvien toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2015 oli 627 milj. euroa. Vuonna 2016 veneilijät käyttivät vesikulkuneuvojen ylläpitoon vuosittain 301 milj. euroa, joka koostui laitteista ja tarvikkeista, veneen huollosta, venesatamapaikasta, talvisäilytyksestä sekä vesillelaskusta ja nostosta. Veneilijöiden polttoainekustannuksiksi arvioitiin noin 80 milj. euroa vuodessa. Veneily tuotti verotuloja arviolta 160 milj. euroa vuodessa, mistä pääosa oli polttoaineveroja sekä arvonlisäveroja.

Veneilytottumuksissa tapahtuu jatkuvaa muutosta, jonka tutkiminen auttaa ymmärtämään taustalla esiintyviä vaikutteita. Eri osapuolten tilastoinnin laajuudessa ja yksityiskohtaisuudessa on edelleen kehittämistä. Aineiston keräämisen tapaan ja suuntaamiseen sekä kyselyn sisältöön tulisi jatkossa kiinnittää yhä tarkempaa huomiota, jolloin julkinen ja yksityinen sektori hyötyisivät nykytilakuvauksesta. Osin avoimeksi jää yhä kysymys, miksi suomalaiset haluavat viettää vapaa-aikaa veneissä sekä millaisia viihtyvyyttä ja terveyttä edistäviä vaikutuksia käyttäjät kokevat veneilyn avulla saavuttavansa.

 
 

 

Sivu päivitetty 15.02.2017